4. Mooseksen kirja

Väenlaskua. Lisää lakeja. "Vaatteiden tupsuja koskeva määräys", uskokaa tai älkää. Ja lisää demariutta: tyttärillekin annetaan perintöoikeus.
Sekä myös SUPERHAUSKOJA kohtauksia. Israelilaiset aina nurisevat Mooseksen kirjoissa, mutta huippu tulee täällä, kun israelilaiset valittavat ruoasta: "Täällä ei edes näe muuta kuin tuota iänikuista mannaa!" Jo on pilalle hemmoteltuja!

Jumala vastaa like a boss: "Nyt saatte lihaa niin että se lopulta pursuaa ulos sieraimistannekin ja pelkkä lihan näkeminenkin kuvottaa teitä"!

Mutta tähtihetki on Bileam ja hänen puhuva aasinsa. Kyllä, puhuva aasi! Koko Bileam-episodi on hillitön: ajattelen tätä nykyisin mielessäni otsikolla "Ohukainen ja Paksukainen Kanaaninmaalla".

Bileam (Stan Laurel) on ennustaja/taikuri/pappi. Moabin kuningas (Oliver Hardy) käskee hänet luokseen. Herra kieltää unessa Bileamia lähtemästä, mutta lopulta toteaa, että lähde vain.

Bileam lähtee aasilla matkaan, mutta Herran enkeli on tiellä miekka paljastettuna. Aasi väistää enkeliä (jota Bileam ei näe) kolme kertaa, ja joka kerta Bileam lyö aasiaan. Lopulta - uskottavuuden rajoja vähintään koettelevassa juonenkäänteessä - Jumala antaa *aasille kyvyn puhua*, jotta se pääsee kysymään Bileamilta: "Miksi lyöt minua?" Silloin Bileamin silmät avautuvat ja hänkin näkee enkelin. Bileam sanoo enkelille: "Enkö saanutkaan mennä?" Enkeli vastaa: "No mene sitten jos on pakko". Tässä kohdassa Jumala lähettää aika ristiriitaisia viestejä, mutta whatever.

Bileam pääsee vihdoin moabilaisten kuninkaan luo, joka käskee häntä kiroamaan israelilaiset. Bileam vastaa: "Voin puhua vain mitä Herra käskee". Herra panee sanat Bileamin suuhun ja Bileam kiroamisen sijaan siunaakin israelilaiset. Kuningas suuttuu, Bileam vastaa "Mitäs minä sanoin". Kuningas päättää yrittää kiroamista uudelleen toisesta paikasta. Sama tulos. Kuningas päättää TAAS yrittää kiroamista uudesta paikasta, ja epäyllättävästi tulos on jälleen sama, ja nyt israelilaiset on siunattu kolme kertaa. Kuningas toteaa tuskastuneena: "Here's another fine mess you've gotten me into!".

3. Mooseksen kirja

Olettaisin, että tämä kirja saa useimmat Raamatun läpilukua suunnitelleet menettämään uskonsa. Uhrilakeja toisensa perään. "Lisäyksiä syntiuhrilakiin ja polttouhrilakiin". Ja jos siinä ei ollut tarpeeksi, niin ei hätää: LISÄÄ UHRILAKEJA. Ja aina ollaan epäpuhtaita iltaan saakka.

Mutta myös edellisessä kirjassa aloitettuja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa edistäviä säännöksiä.

Tämä on se kirja, jonka takia valvon yöllä peläten, että joskus joudun rakentamaan pyhäkköteltan. Uhrilait jne on *järkyttävän pikkutarkasti ohjeistettu*. Eikä parane mokata, tai käy kuin Aaronin pojille. Nahab ja Abidu toivat väärin sytytettyä tulta alttarille, ja Herra rankaisi heitä täysin kohtuullisesti lähettämällä tulen, joka poltti heidät kuoliaaksi isänsä edessä.

2. Mooseksen kirja

Kaksijakoinen kirja: alkaa taas niillä pyhäkoulutarinoilla (Mooseksen syntymä, Egyptin vitsaukset jne) ja siirtyy sitten kymmenen käskyn jälkeen luettelemaan lakeja.

Tämä oli yllättävän kiinnostavaa. Minulla oli ennakkokäsitys, että Mooseksen lait olisivat tosi brutaaleja, ja kyllähän niissä saa kivitystuomion yhdestä sun toisesta syystä. Mutta vielä enemmän korostetaan sitä, että köyhiä, orpoja sekä muukalaisia tulee kohdella hyvin. Suorastaan sosiaalidemokraattinen asenne, ainakin rautakautisilla mittapuilla.

Mooses antaa tässä aika pitkälti ohjeet sivilisaation rakentamiseen. Ja myös pyhäkköteltan rakentamiseen. Suunnilleen yhtä monta sivua molempiin.

Tämä on myös hauskempi kirja kuin luulisi, osittain kääntäjän ansiosta. Israelilaiset koko ajan "nurisevat" ja "valittavat": ne aika pitkälle kuvataan isoksi joukoksi Woody Alleneita.

1. Mooseksen kirja

Todella tiukkaa tykitystä heti alkuun: ensimmäisten tusinan sivun aikana käydään läpi

- luomiskertomus
- Aatami ja Eeva, paratiisi & syntiinlankeemus
- Kain ja Abel
- Vedenpaisumus
- Baabelin torni

Muutenkin suunnilleen puolet pyhäkoulussa kerrottavista tarinoista löytyy ekasta Mooseksen kirjasta. Hyvä aloitus.

Tähtihetki: pyhäkoulussa kerrottiin myös jaakobinpainista, mutta siellä unohdettiin mainita, että painin aikana Jumala potkaisee Jaakobia munille! Tämä hilpeä yksityiskohta peräti mainitaan kahdesti, joten se oli selvästi kirjoittajan mielestä tämän tarinan oleellisimpia seikkoja.