Johanneksen ilmestys

Raamatun viimeinen kirja on Ilmestyskirja. Sen kuvasto on monelta osin tuttu heavy metal -bändeiltä: neljä tuomiopäivän ratsastajaa, peto 666, antikristus, Babylonin portto ja sitä rataa.

Tosin en ymmärrä, mikseivät kristilliset hevibändit ole ottaneet Ilmestyskirjan Jeesusta kuvastoonsa, sillä se on aika hardcore. Jeesus esiintyy kahdessa eri muodossa:

• teurastettuna karitsana, jolla on seitsemän sarvea ja seitsemän välkehtivää silmää 
• ratsastajana, jonka silmät ovat tulenliekit, pukuna vereen kastettu viitta ja suusta tulee kaksiteräinen miekka.
  

METAL.

Ilmestyskirja on aika sekoa kamaa alusta loppuun, ja siitä tietty kaikki lopun aikoja ennustavat tyypit saavat paljon iloa. Ennusmerkit ovat niin värikkäästi kuvailtuja ja symbolisia, että niitä voi aina soveltaa aikana kuin aikana. Pedon merkki, jota ilman ei voi ostaa eikä myydä? Tietenkin se viittaa

• roomalaisiin kolikoihin
• viivakoodeihin
• luottokortteihin
• RFID-siruihin
• jne! 

Entä itse seitsenpäinen Peto 666? No tietenkin se on 

• keisari Nero
• Hitler
• Muhammed
• Paavi
• EU-komissio
• joku muu mikä!

Kreisi lopetus kreisille kirjalle.

Heprealaiskirje, Jaakobin, Pietarin, Johanneksen ja Juudaksen kirjeet

UT:n vähemmän muistettu osa ovat nämä sekalaiset kirjeet. Niiden taso vaihtelee, mutta suurimmalta osalta ne eivät innostaneet ainakaan minua kovin suuresti.

Yksi teema toistuu kirjeestä toiseen: miten tulee elää, kun ei enää ole himputin yksityiskohtaisia lakeja ohjaamassa? Jos pelastus on armosta kiinni, eikö omilla teoilla ole väliä?

Eri kirjoittajilla on aste-eroja tulkinnassaan, mutta useimmat aika pitkälle sanovat samaa: jos olet vanhurskas ja ottanut Hengen vastaan, niin tietenkin haluat tehdä vain hyviä tekoja, VAI MITÄ? Koska eihän kukaan OIKEA uskovainen halua tehdä pahaa, vain valeuskovaiset, etkä sinä ole yksi NIISTÄ, ethän?

Muita mieleen jääneitä kohtia:

• Heprealaiskirje viittaa koko ajan Vanhaan testamenttiin ja sen avulla todistelee, että Jeesus oli tosiaan Messias. Tätä oli hauska lukea, kun VT on vielä tuoreessa muistissa. Koko ajan bongaa viittauksia: "'Portto Rahab?' Hei, minä muistan sen! Joosuan kirjasta!"
• 2.Pietarin kirjeessä mainitaan suosikkisivuhahmoni koko kirjassa, Bileamin puhuva aasi! Kyllä lämmitti mieltä.
• Johannes toteaa ensimmäisessä kirjeessään, että kaikki jotka kieltävät Kristuksen ovat antikristuksia. Olisinpa tiennyt tämän nuoruuden hevivuosinani. Olisin voinut aina esitellä itseni "Antti; antikristus". METAL.

Paavalin kirjeet

Raamatusta on jäljellä enää parisataa sivua Apostolien tekojen jälkeen, mutta kirja ei vielä ole sisältänyt niitä asioita, jotka tulevat ekana mieleen, kun kuulee sanan "Raamattu". Missä seksivastaisuus? Missä homovihamielisyys? Missä käsketään naisia vaikenemaan seurakunnassa?
No, näemmä Paavalin kirjeissä.

Paavali tosin kirjoittaa niin monista asioista, että oksat pois. Hän luo alkukirkolle yhteistä oppia. Evankeliumit olivat vielä aika sekavia ja niistä saattoi jokainen valita mieleisensä Jeesuksen, mutta nyt Paavali pistää kirjeillään seurakuntia ruotuun.

Paavali on aika ässä äijä, vaikka onkin vähän turhan puritaani. Kirjeet on täynnä piilokerskailua: "Jos joku ei pysty hillitsemään himojaan, menköön naimisiin; tosin olisi parempi olla koskematta naisiin, kuten minä, mutta ei kaikki tietenkään siihen pysty". BOOM! Tunnen suurta sympatiaa ja tiettyä hengenheimolaisuutta Paavalia kohtaan.

Roomalaiskirje on kaikkein pisin. Siinä on myös selvästi eniten asiaa, ja ilman sitä kristinuskosta olisi voinut tulla aika erilainen. Siellä lyödään lukkoon pelastus armosta ja kaikkea muutakin kirkon ydinsanomaa.

Korinttilaiskirje on tuttu hääseremoniasta, ja se onkin täynnä kaikkia kauniita sanankäänteitä rakkaudesta, ykösnousemuksesta ja sen sellaisesta.
Muut kirjeet aika pitkälle toistavat näiden teemoja ja tarkentavat yksityiskohtia. Kunnon teologi saisi näistä varmaan paljon muutakin irti, mutta tällaiselle filistealaiselle lisäarvo ei ollut kaksinen.

(Tosin 1. kirjeessä Timoteukselle [jota Paavali ei kai oikeasti ole kirjoittanut] kehotetaan välttämään "harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita". TIEDÄN TUNTEEN. Ilmeisesti kirjeen kirjoittajalla on oma Raamattusavotta tuoreessa muistissa.)

Apostolien teot

Spedet ovat kasvaneet aikuisiksi ja saavat nyt oman kirjansa! Evankeliumi-spinoff!

Teot on ihan ok kirja. Saul/Paavali on kiinnostava hahmo ja kääntymys kristittyjen vainoojasta kristinuskon suurimmaksi levittäjäksi on hyvä juoni.

Valitettavasti kirja ei keskity juoneensa. Se haluaa olla myös aikakirja, jossa luetellaan joka ikinen paikka, missä Paavali koskaan kävi piipahtamassa. "Paavali Efesoksella", "Paavali Jerusalemissa", "Paavali käy vessassa Tikkakosken ABC:llä".

Apostolien teoista löytyy myös hyvin kiinnostavia opillisia kohtia, sillä nyt sanaa alettiin levittää myös ei-juutalaisille pakanoille. Siitä nousikin kysymyksiä: pitääkö kristitytkin ympärileikata? Pitääkö heidänkin noudattaa Mooseksen lakeja? Eikö tosiaan saa keittää karitsaa emänsä maidossa, vaikka kuinka tekisi mieli?

Pietari saa näyn, jossa Jumala ilmoittaa: "Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi" (Ap. 10:15). Siitä Pietari tajuaa: "Jumala on osoittanut minulle, ettei ketään ihmistä saa pitää epäpuhtaana tai saastaisena" (Ap. 10:28)
Jerusalemissa pidettiin kokous ympärileikkaus- jne.-aiheista, jonka lopputulos oli, että Pietarin näyn mukaisesti ei tarvitse enää noudattaa puhtauslakeja. Vain muutama sääntö: "karttakaa epäjumalille uhrattua lihaa, samoin verta ja selöaista lihaa, josta verta ei ole laskettu, sekä haureutta. Kun näitä vältätte, kaikki on kohdallaan." (Ap. 15:29).

Laitoin tapojeni vastaisesti jaeviitteet mukaan, sillä aion NIIN TOTAALISESTI kaivaa nämä kohdat ensi kerralla esiin, kun joku Raamattuun vedoten haluaa kieltää homoliitot tms.

Johanneksen evankeliumi

Kolme ekaa evankeliumia olivat aika samanlaisia. Markus oli ikäänkuin alkuperäinen, Matteus ja Luukas taas enemmän remake-versioita.

Johannes puolestaan tuntuu olevan evankeliumi-fanficcia. Siinä käytetään samoja henkilöitä ja samaa tapahtumapaikkaa, mutta näiden avulla halutaan kertoa ihan uudenlainen tarina.

M-M-L-evankeliumeita voisi lukea niin, että Jeesus oli viisas ihminen, joka Pyhän Hengen voimalla teki ihmetekoja. Niissäkin puhutaan "Jumalan Pojasta", mutta sen voisi tulkita symbolisesti.

Johannes pistää stopin tällaiselle kerettiläisyydelle. Heti alkuun todetaan, että Jeesus on Jumala ja pulinat pois. Johanneksen Jeesus toistaa koko ajan, kuinka "olen toisesta maailmasta, ja ai niin, mainitsinko jo, että olen Jumalan Poika, ei siis symbolisesti vaan ihan sananmukaisesti?"

Johannes on kaikkein teologisin ja teologialtaan johdonmukaisin evankeliumi. Samalla se ei vaikuta olevan kovinkaan kiinnostuneelta pikkuasioista kuten "historiallinen tarkkuus".

Didaktiikan proffani puhui kerran Kantista, ja hän silloin lausui kuolemattomasti: "Kant ei ehkä sanonut koskaan näin, mutta olisi voinut sanoa". Johanneksella tuntuu olevan sama asenne. "Jeesus ei ehkä ikinä sanonut näin - mutta olisi voinut sanoa. Olisi PITÄNYT sanoa!"

Luukkaan evankeliumi

Luukkaan evankeliumista löytyy jouluevankeliumi. Tämä on muuten ainoa kohta, jossa olen kyseenalaistanut kääntäjien harkintakyvyn. Olen ollut useamman kerran todistamassa tilannetta, jossa hyvin alkanut jouluevankeliumin luku yhtäkkiä tyssää hetkeksi: "Tämä tapahtui Que..? Guirei..? Qui-ri-ni-uksen ollessa Syyrian maaherrana." Olisitte jättäneet sen nimen muotoon "Kyreneoksen".

Luukkaan evankeliumissa Rauha-Jeesus ja Räyhä-Jeesus yhdistyvät harmonisesti kuin gin ja tonic ja muodostavat melko johdonmukaisen hahmon, Kommari-Jeesuksen. Tämä Jeesus kehottaa jatkuvasti lahjoittamaan köyhille ja saarnaa valtaapitävien ahneutta vastaan. Hän hengaa syrjäytyneiden, syntisten ja porttojen kanssa ja läksyttää rikkaita

Tätä taustaa vasten "en ole tullut tuomaan rauhaa vaan riitaa" ei kuulosta kulttimeinigiltä, vaan vallankumoushengeltä.

Luukkaalla on myös eniten vertauksia, mikä on suurta plussaa.

Nämä kolme ekaa evankeliumia ovat hyvin samanlaisia, ja ne käyvät pitkälti samat tarinat läpi. Voisi kuvitella, että näiden lukeminen putkeen olisi tylsää, mutta minusta se oli kiehtovaa. Oli kiinnostavaa huomata, miten eri kirjoittajat painottavat vähän eri asioita - ja kuinka koko tarina sai siksi erilaisen sävyn joka evankeliumissa.

Markuksen evankeliumi

Markus on kuin lyhennetty ja tiivistetty versio Matteuksesta. Jos on kiire, niin Markuksen evankeliumi on hyvä aloituspaikka: Markus kertoo aika pitkälle saman tarinan kuin Matteus, mutta lyhyemmin ja ilman loputtomia viittauksia Vanhaan testamenttiin. Markus onkin ilmeisesti vanhempi versio ja Matteus käytti sitä lähteenään.

Yksi merkittävä ero kuitenkin on: Markuksen versiossa Jeesus EI vaikuta itsarikultin gurulta. Räyhä-Jeesus loistaa poissaolollaan. Tämän takia Markuksen piirtämä kuva Jeesuksesta on paljon yksinkertaisempi ja pyhäkoulukelpoisempi. Markuksen Jeesus tekee ihmetekoja ja kertoo viisaita vertauksia, kunnes tulee Getsemanen tapahtumat ja ristiinnaulitseminen

Hyvin selkeää, mutta samalla Markuksen versio on vähän kuivempi kuin Matteuksen. Onneksi siinä sentään pilkataan ehtaan Raamattu-tyyliin opetuslapsia "hölmöiksi" ja "paatuneiksi", ja sellaisiksi ne kyllä kuvataankin.

Esim. kerran Jeesus saarnaa väkijoukolle, mutta opetuslapset ovat huolissaan siitä, että alkaa olla ruoka-aika, eikä tullut oikein otettua safkaa mukaan. Normaalisti tämä olisi ihan järkevä huoli, mutta tämä tapahtui sen jälkeen, kun Jeesus oli jo kerran ruokkinut 5000 ihmistä viidellä leivällä ja kahdella kalalla! "Hmm, Jeesus osaa näemmä taikoa ruokaa tyhjästä. Mutta oh noes, ruoka on loppu! Mitä tehdä?!" SENKIN SPEDET.