Paavalin kirjeet

Raamatusta on jäljellä enää parisataa sivua Apostolien tekojen jälkeen, mutta kirja ei vielä ole sisältänyt niitä asioita, jotka tulevat ekana mieleen, kun kuulee sanan "Raamattu". Missä seksivastaisuus? Missä homovihamielisyys? Missä käsketään naisia vaikenemaan seurakunnassa?
No, näemmä Paavalin kirjeissä.

Paavali tosin kirjoittaa niin monista asioista, että oksat pois. Hän luo alkukirkolle yhteistä oppia. Evankeliumit olivat vielä aika sekavia ja niistä saattoi jokainen valita mieleisensä Jeesuksen, mutta nyt Paavali pistää kirjeillään seurakuntia ruotuun.

Paavali on aika ässä äijä, vaikka onkin vähän turhan puritaani. Kirjeet on täynnä piilokerskailua: "Jos joku ei pysty hillitsemään himojaan, menköön naimisiin; tosin olisi parempi olla koskematta naisiin, kuten minä, mutta ei kaikki tietenkään siihen pysty". BOOM! Tunnen suurta sympatiaa ja tiettyä hengenheimolaisuutta Paavalia kohtaan.

Roomalaiskirje on kaikkein pisin. Siinä on myös selvästi eniten asiaa, ja ilman sitä kristinuskosta olisi voinut tulla aika erilainen. Siellä lyödään lukkoon pelastus armosta ja kaikkea muutakin kirkon ydinsanomaa.

Korinttilaiskirje on tuttu hääseremoniasta, ja se onkin täynnä kaikkia kauniita sanankäänteitä rakkaudesta, ykösnousemuksesta ja sen sellaisesta.
Muut kirjeet aika pitkälle toistavat näiden teemoja ja tarkentavat yksityiskohtia. Kunnon teologi saisi näistä varmaan paljon muutakin irti, mutta tällaiselle filistealaiselle lisäarvo ei ollut kaksinen.

(Tosin 1. kirjeessä Timoteukselle [jota Paavali ei kai oikeasti ole kirjoittanut] kehotetaan välttämään "harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita". TIEDÄN TUNTEEN. Ilmeisesti kirjeen kirjoittajalla on oma Raamattusavotta tuoreessa muistissa.)