UT:n vähemmän muistettu osa ovat nämä sekalaiset kirjeet. Niiden taso vaihtelee, mutta suurimmalta osalta ne eivät innostaneet ainakaan minua kovin suuresti.
Yksi teema toistuu kirjeestä toiseen: miten tulee elää, kun ei enää ole himputin yksityiskohtaisia lakeja ohjaamassa? Jos pelastus on armosta kiinni, eikö omilla teoilla ole väliä?
Eri kirjoittajilla on aste-eroja tulkinnassaan, mutta useimmat aika pitkälle sanovat samaa: jos olet vanhurskas ja ottanut Hengen vastaan, niin tietenkin haluat tehdä vain hyviä tekoja, VAI MITÄ? Koska eihän kukaan OIKEA uskovainen halua tehdä pahaa, vain valeuskovaiset, etkä sinä ole yksi NIISTÄ, ethän?
Muita mieleen jääneitä kohtia:
- Heprealaiskirje viittaa koko ajan Vanhaan testamenttiin ja sen avulla todistelee, että Jeesus oli tosiaan Messias. Tätä oli hauska lukea, kun VT on vielä tuoreessa muistissa. Koko ajan bongaa viittauksia: "'Portto Rahab?' Hei, minä muistan sen! Joosuan kirjasta!"
- 2.Pietarin kirjeessä mainitaan suosikkisivuhahmoni koko kirjassa, Bileamin puhuva aasi! Kyllä lämmitti mieltä.
- Johannes toteaa ensimmäisessä kirjeessään, että kaikki jotka kieltävät Kristuksen ovat antikristuksia. Olisinpa tiennyt tämän nuoruuden hevivuosinani. Olisin voinut aina esitellä itseni "Antti; antikristus". METAL.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti