Jobin tarina lienee monille tuttu: Jumala ja Saatana jutustelevat. Jumala kehuu Jobia hurskaaksi. Saatana sanoo: "Helppo olla hurskas, kun on rikas ja terve". Jumala ottaa haasteen vastaan ja vie Jobilta kaiken: omaisuus menee, lapset kuolevat ja keho nousee täyteen paiseita.
Jobin kaverit tulevat moikkaamaan, tosin olisi ehkä ollut parempi olla
tulematta, sillä he eivät ole varsinaisesti empaattisia: heidän
sanomansa on lähinnä "Olet varmaan tehnyt jotain syntiä, kun näin kävi."
KIITTI, KAVERIT.
Job väittää vastaan, mutta ei kiroa Jumalaa, haluaa vain tietää, miksi häntä koetellaan.
Yllätyskäänteenä Jumala vastaa! Tosin sen sijaan että hän sanoisi rehellisesti "Läppä oli", hän alkaakin lesoamaan: "Kumpi meistä taas olikaan Jumala? Olitko se sinä? HÄH? Niin että älä jätkä ala mulle!"
Jumala myös toteaa, että kaverit olivat väärässä: huonon kohtalon syynä ei välttämättä ole synti. Tässä vedetään selvä teologinen linja: ei mitään karman lakia.
Job hyväksyy, että tutkimattomia ovat Herran tiet, ja Jumala antaa hänelle terveyttä sekä omaisuutta tuplasti enemmän kuin alussa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi Jobin lapsien kohdalta tietenkin, mutta hitot niistä. Job sai uusia lapsia, jotka luultavasti olivat tuplasti kivempia.
Job väittää vastaan, mutta ei kiroa Jumalaa, haluaa vain tietää, miksi häntä koetellaan.
Yllätyskäänteenä Jumala vastaa! Tosin sen sijaan että hän sanoisi rehellisesti "Läppä oli", hän alkaakin lesoamaan: "Kumpi meistä taas olikaan Jumala? Olitko se sinä? HÄH? Niin että älä jätkä ala mulle!"
Jumala myös toteaa, että kaverit olivat väärässä: huonon kohtalon syynä ei välttämättä ole synti. Tässä vedetään selvä teologinen linja: ei mitään karman lakia.
Job hyväksyy, että tutkimattomia ovat Herran tiet, ja Jumala antaa hänelle terveyttä sekä omaisuutta tuplasti enemmän kuin alussa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, paitsi Jobin lapsien kohdalta tietenkin, mutta hitot niistä. Job sai uusia lapsia, jotka luultavasti olivat tuplasti kivempia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti